Selväksi kirjoitettuna tuo yo.
Kitarayhtyettä perustettaessa tuottaa usein suurinta
päänvaivaa sopivan nimen keksiminen. Pitäisihän nimen toki olla samalla kertaa
hieno, erikoinen, iskevä ja helposti mieleen jäävä – paitsi silloin, kun
halutaan olla oikein erikoisia, kuten esimerkiksi Dave Dee, Dozy, Beaky, Mick
ja Tich.
Kun neljä helsinkiläistä Kallion kaupunginosan kasvattia
päätti muodostaa viime vuoden lopulla yhteisen kitarakokoonpanon, he eivät
ottaneet turhia murheita, vaan turvautuivat englantilais-suomalaiseen
sanakirjaan. Sieltä löytyi ”fellow”, mikä merkitsee toveria, ystävää, ”kaveria”
ja tietyissa yhteyksissä anglosaksista dosenttia.
Niin Kallion kitarakundeista tuli T h e F e l l o w s, joka on harjoitellut
uutterasti kolme kertaa viikossa ja esiintynyt tähän mennessä jo ”Natsallakin”,
pääkaupungin beat-piirien pesäpaikassa. 16-vuotias Pertti Raatikainen soittaa
komppikitaraa ja toimii pääasiallisena laulusolistina. Pari vuotta vanhempi
Harri Syrjänen soittelee soolot ja laulaa yhteisnumeroissa toista ääntä.
Porukan Nestor, 19-vuotias Olli Svanbäck takoo rumpuja ja hoitaa yhteistä
kassaa. Kari Airaksinen, 17, soittaa bassokitaraa.
He ovat oikein mukavia nuorukaisia, miellyttäviä ja
kohteliaita herrasmiehiä kaikkien suuruudenhulluutta potevien suomalaisten
rautalanka-alan pienyrittäjien joukossa. Olli ja Harri ovat Kultaseppäkoulussa,
Pertti ja Kari oppikoulussa – edellinen Alppilan yhteislyseon kuudennella,
jälkimmäinen Kallion yhteiskoulun viidennellä. He kaikki ovat soitelleet jo
useamman vuoden ajan, vaikka tämä kokoonpano syntyikin vasta viime joulukuussa.
Myös musiikkinsa puolesta The Fellows on miellyttävä yhtye,
jolle toivoisi hyvää onnea ja menestystä jatkossa. Kvartetin vahvin valtti on
Pertin laulu – pojalla on erikoinen ääni ja tyylitajuakin jo aika lailla. Vielä
muutaman kuukauden sinnikäs harjoittelu, niin ehkäpä tapaamme nämä kaverit myös
äänilevyltä!
Erkki Pälli