
Muistoja 25:n vuoden ajalta ATK-alalla
60-luvulla kaikki mikä liittyi ATK:hon tuntui erittäin hienolta.
Hakeuduin ATK-testeihin '68 ja selvitin ne läpi, mutta en päässyt
operaattoriksi, koska en vielä ollut suorittanut
asevelvollisuuttani. Viimein marraskuussa pääsin operaattoriksi '71
ja olin erittäin otettu, että minut kelpuutettiin!
Kun aloitin ATK-urani, niin kyseisessä olevassa valtion
laitoksessa oli IBM 360/40 SUURKONE, jossa oli keskusmuistia peräti
128 Kb. Käyttöjärjestelmänä oli MFT, jonka avulla saimme jaettua
kapasiteetin siten, että 18 Kb meni Writerille ja 10 Kb Readerille.
Lopulla 100:lla kilolla saimme mellastaa miten vain.
Silloiset ATK-suunnittelijamme osasivat tehdä Assembler ja PL/I
ohjelmia, jotka todella mahtuivat koneesemme ja toimivat ripeästi.
Eihän se meitä operaattoreita haitannut vaikka joku sortti 1 + 5
nauha-asemaa kesti kahdeksan tuntia.
Tässä vaiheessa oli meillä 33xx levy-yksiköt, joiden
tallennuskapasitetti oli peräti 15 Mb. Ne olivat kuitenkin
vaihtolevyjä, joita "lennossa" vaihdettiin sitä mukaan,
kuin mitä sovelusta ajettiin. Vaihtolevyt IBM 3330 kasvoivat meillä
kuitenkin 8 kertaa 30 Mb:tin suuruiseksi. Mahtava levytila?!!
Uuden keskuskoneen saimme vuonna '73 - IBM 370. Aluksi siinä oli
peräti 512 Kb muistia ja uuden OS/VS1:n avulla saimme partitioida
muistin palasiin ja ajaa näennäistä moniajoa. Levylaitteet:
Kiinteät IBM compatible 3350 8 kertaa 50 Mb. 3380 600 Mb * 24, eikö
ollutkin jo hurja kapasiteetti? Loppuvaiheessa 3990 60Gb ja peilaavat
levyt!!!
Tässä vaiheessa minut korotettiin systeemiohjelmoijaksi, eli
käyttöjärjestelmä asiantuntijaksi. Tällä nimikkeellä sitten
jäin työttömäksi, niin kuin monet koleegani, koska isot firmat
halusivat ja tekivät fuusioita pienempien installaatioiden kanssa.
Esimerkkejä on niin paljon, etten tohdi edes mainita!
Olen ollut mukana asentamassa 4 MB:n muistilla varustettua IBM:n
CPU:ta, jonka johdosta kehuimme, että se se tekee miljoona
kertolaskua sekunnissa 1 / Mips.
Ei mennyt montaa vuotta, kun jouduimme vaihtamaan keskusyksikön
IBM 3090/150 malliin. Mipsejä saimme 10 ja toisena koneena käytimme
IBM 4381:stä, jossa oli sen ajan mittapuun mukaan "aika kovat
tehot".
Kun vaihdoin yksityiseen firmaan töihin, niin siellä oli jo 128
Mb keskusmuistia ja erittäin runsaasti levykapasiteettia. Tällä me
hoidimme 3000 terminaalia, joista noin 1000 oli printtereitä.
CPU:ssa oli jo silloin 2 prosessoria, jotka toimivat DUAL-moodissa.
Sitten minulle tuli "läksystys", firma myytiin alta
pois ja jouduin työttömäksi. Kävin monella työvoimaviranomaisten
kursseilla ja minut koulutettiin mikrotukihenkilöksi.
No - - - vaikka osaat purkaa ja kokoaa mikron ja hallitset Novell
ja Lan Manager serverit, niin eipä oikein tahtonut töitä löytyä!

Mutta palataan asiaan ja vertailuun suurkone/työasema
Kun mikrot tulivat markkinoille, jopa 20 Mb:n levyasema oli kova
sana. Ja jos prosessori oli 10 MHz, joka vastaa noin yhtä MIPS:iä,
niin olipa kone, jos vielä sattui löytymään muistikortilta peräti
640 kb muistia!
Te friikit varmasti puurratte vähintään 133 MHz Pentiumilla ja
levyt ovat 2 Gb:n luokkaa jne...
Älkää unohtako meitä museoesineitä, jotka yrittävät pysyä
perässä, mutta rahoitus pakottaa toimimaan tällä "pikku
mopolla".
Selviä tosiasioita
-
10 MHz on yhtäkuin 1 MIPS
(miljoona kertolaskua sekunnissa)
-
Millä mikron saisi toimimaan yhtä
tehokkaasti, kuin "suurkoneen"? Pitäisi olla I/O
(input/output) boosteri, joka ruokkisi prosessoria koko ajan, eli
moniajo ja vähintään 10 jobia menossa koko ajan.
-
Jos jätät mikrosi seisomaan, niin silloin vasta prossa
tekee töitä: Toteuttaa loopissa NOP-komentoa (no operation),
jolloin prosessori jyllää 100 %:n teholla.
Tässä oli muutamia vanhan miehen ajatuksia.
Palautteet ja purnaukset: Pertti Raatikainen,