Muistoja 25:n vuoden ajalta ATK-alalla

60-luvulla kaikki mikä liittyi ATK:hon tuntui erittäin hienolta. Hakeuduin ATK-testeihin '68 ja selvitin ne läpi, mutta en päässyt operaattoriksi, koska en vielä ollut suorittanut asevelvollisuuttani. Viimein marraskuussa pääsin operaattoriksi '71 ja olin erittäin otettu, että minut kelpuutettiin!

Kun aloitin ATK-urani, niin kyseisessä olevassa valtion laitoksessa oli IBM 360/40 SUURKONE, jossa oli keskusmuistia peräti 128 Kb. Käyttöjärjestelmänä oli MFT, jonka avulla saimme jaettua kapasiteetin siten, että 18 Kb meni Writerille ja 10 Kb Readerille. Lopulla 100:lla kilolla saimme mellastaa miten vain.

Silloiset ATK-suunnittelijamme osasivat tehdä Assembler ja PL/I ohjelmia, jotka todella mahtuivat koneesemme ja toimivat ripeästi. Eihän se meitä operaattoreita haitannut vaikka joku sortti 1 + 5 nauha-asemaa kesti kahdeksan tuntia.

Tässä vaiheessa oli meillä 33xx levy-yksiköt, joiden tallennuskapasitetti oli peräti 15 Mb. Ne olivat kuitenkin vaihtolevyjä, joita "lennossa" vaihdettiin sitä mukaan, kuin mitä sovelusta ajettiin. Vaihtolevyt IBM 3330 kasvoivat meillä kuitenkin 8 kertaa 30 Mb:tin suuruiseksi. Mahtava levytila?!!

Uuden keskuskoneen saimme vuonna '73 - IBM 370. Aluksi siinä oli peräti 512 Kb muistia ja uuden OS/VS1:n avulla saimme partitioida muistin palasiin ja ajaa näennäistä moniajoa. Levylaitteet: Kiinteät IBM compatible 3350 8 kertaa 50 Mb. 3380 600 Mb * 24, eikö ollutkin jo hurja kapasiteetti? Loppuvaiheessa 3990 60Gb ja peilaavat levyt!!!

Tässä vaiheessa minut korotettiin systeemiohjelmoijaksi, eli käyttöjärjestelmä asiantuntijaksi. Tällä nimikkeellä sitten jäin työttömäksi, niin kuin monet koleegani, koska isot firmat halusivat ja tekivät fuusioita pienempien installaatioiden kanssa. Esimerkkejä on niin paljon, etten tohdi edes mainita!

Olen ollut mukana asentamassa 4 MB:n muistilla varustettua IBM:n CPU:ta, jonka johdosta kehuimme, että se se tekee miljoona kertolaskua sekunnissa 1 / Mips.

Ei mennyt montaa vuotta, kun jouduimme vaihtamaan keskusyksikön IBM 3090/150 malliin. Mipsejä saimme 10 ja toisena koneena käytimme IBM 4381:stä, jossa oli sen ajan mittapuun mukaan "aika kovat tehot".

Kun vaihdoin yksityiseen firmaan töihin, niin siellä oli jo 128 Mb keskusmuistia ja erittäin runsaasti levykapasiteettia. Tällä me hoidimme 3000 terminaalia, joista noin 1000 oli printtereitä. CPU:ssa oli jo silloin 2 prosessoria, jotka toimivat DUAL-moodissa.

Sitten minulle tuli "läksystys", firma myytiin alta pois ja jouduin työttömäksi. Kävin monella työvoimaviranomaisten kursseilla ja minut koulutettiin mikrotukihenkilöksi.

No - - - vaikka osaat purkaa ja kokoaa mikron ja hallitset Novell ja Lan Manager serverit, niin eipä oikein tahtonut töitä löytyä!

Mutta palataan asiaan ja vertailuun suurkone/työasema

Kun mikrot tulivat markkinoille, jopa 20 Mb:n levyasema oli kova sana. Ja jos prosessori oli 10 MHz, joka vastaa noin yhtä MIPS:iä, niin olipa kone, jos vielä sattui löytymään muistikortilta peräti 640 kb muistia!

Te friikit varmasti puurratte vähintään 133 MHz Pentiumilla ja levyt ovat 2 Gb:n luokkaa jne...

Älkää unohtako meitä museoesineitä, jotka yrittävät pysyä perässä, mutta rahoitus pakottaa toimimaan tällä "pikku mopolla".

Selviä tosiasioita

• 10 MHz on yhtäkuin 1 MIPS (miljoona kertolaskua sekunnissa)

• Millä mikron saisi toimimaan yhtä tehokkaasti, kuin "suurkoneen"? Pitäisi olla I/O (input/output) boosteri, joka ruokkisi prosessoria koko ajan, eli moniajo ja vähintään 10 jobia menossa koko ajan.

• Jos jätät mikrosi seisomaan, niin silloin vasta prossa tekee töitä: Toteuttaa loopissa NOP-komentoa (no operation), jolloin prosessori jyllää 100 %:n teholla.

Tässä oli muutamia vanhan miehen ajatuksia.

Palautteet ja purnaukset: Pertti Raatikainen,